Oma aika?

Viime päivinä on mietityttänyt oma aika. Onko minulla tarpeeksi omaa aikaa, mistä/ missä/ miten lataan akkujani. Välillä kun tuntuu, että sitä hautautuu muiden ihmisten toiveiden, tarpeiden ja ajankäytön alle. Ja sitten tuntuu ettei sitä omaa aikaa ole, tai se on se mitä jää jäljelle muitten tarpeiden jälkeen. Ja se ei ole paljon se.

Olen kuitenkin tietoisesti tehnyt ratkaisuja, jotka antavat minulle ihan omaa aikaa. Kirjoittaminen on minulle tärkeää ja tästä syystä ilmoittauduin syksyllä Vop:n eräälle kirjoittaja-kurssille, niin kai voisi sanoa. Tämä ryhmä on ollut antoisa ja toivon pystyväni jatkamaan mahdollisimman pitkään. Osa kurssista jää eittämättä käymättä, sikäli kun synnytän likelläkään laskettua aikaa. Se surettaa jo nyt. Tämä 1 ½ tuntinen oma aika on tullut tarpeeseen.
Lisäksi minulla on muutama muu ihan oma juttu missä käyn viikoittain. Omaa aikaa yritän ottaa myös kirjoittamiseen.

Nyt kun elämä muuttuu, ihan näillä näkäräisillä, on mieltä askarruttanut entistä enemmän oma aika. Masuasukkihan on sitten jatkossa prioriteetti numero yksi. Lapsen vuorokausirytmi määrittää hyvinkin pitkälti oman ajan käytön. Mikäli sitä omaa aikaa löytyy. Kyse lienee organisoinnista, rajojen asettamisesta, sekä itselle että kanssa ihmisille ja ennen kaikkea pitää oppia kuuntelemaan itseä ja omia voimavaroja. On opeteltava lepäämään silloin lapsi nukkuu jne.

On tämä vaan mieletöntä astua tuntemattomaan, omassa elämässä, ja luottaa siihen, että kyllä kaikki järjestyy.

Että ajankäytön mietiskelyä tällä kertaa...

Uudet unelmat

Merkillistä, miten ajastusmaailma muuttuu tällaisten muutosten edessä. Arvomaailma joutuu tarkastelun alaiseksi ja unelmat muuttavat muotoaan. Asiat muuttuvat huomattavasti yksinkertaisemmiksi.

Huomaan unelmoivani ihmisen perustarpeista, kuten pitkistä, sikeistä yöunista. En edes muista, koska olen viimeksi nukkunut yli 3 tuntia putkeen, vailla kipuja. Ja kun tämä pikkuinen masuasukki suvaitsee saapua maailmaan, taitaa olla turha kuvitella nukkuvansa 8 tunnnin yöunia vähään aikaan. No joskus sitten, unelmia pitää olla, eikös niin?
Unelmoin myös tekeväni kärrynpyöriä (jos osaisin=), liikkuvani reippaasti, rullaluistelusta, vaeltamisesta jne. Unelmoin kipuvapaista päivistä, hyvästä olosta. Unelmoin tasapainoisesta ja turvallisesta arjesta. Ja teen parhaani, saavuttaakseni joskus nämä unelmat.

Huomaan jo nyt, ajattelevani asioita lapsen kannalta. Omat tarpeet saavat väistyä, 'murune' tulee ensin. Eteen tulee tilanteita, niin parisuhteessa kuin muissakin tilanteissa, joissa ajatukseni loikkaa jo siihen, että tilanteessa on mukana pieni ihminen,'murune'. Kelaan päässäni asioita, kuvitellen miten toimin kyseisessä tilanteessa 'murusen' kanssa. Tämä kaikki lienee valmistautumista vanhemmuuteen, mutta toisaalta onko pakko stressata jo nyt? Asiat ja tapahtumat tulevat eteen vyörymällä, eikä etukäteen murehtiminen auta. Vaan helpommin sanottu kuin tehty.

Kuitenkin huomaan, että raskauden myötä elämä on alkanut tuntua yksinkertaisemmalta ja selkeämmältä. Siis sen suhteen mitkä asiat ovat tärkeitä ja mihin panostaa, mitä painottaa.

Niin se kai menee... Uusi elämä.... Uudet unelmat

Uuden edessä

No niin... Elämä on kuljettanut, 'vuoristorataa' pitkin, viimeisen vuoden aikana. Vuoteen mahtuu iloa, surua, vaikeuksia ja selviytymisiä. Jopa ihmeitäkin. Tästä syystä halusin aloittaa uuden blogin. Olen nimittäin muuttanut elämäni suuntaa, usealla eri tavalla, ja melko radikaalistikin. Olen myös fyysiseti muuttanut ja vaihtanut kuntaa, elämän kumppania ja elämääni muutenkin. Näistä kaikista muutoksista ajattelin , tavalla tai toisella tänne kirjuutella ajan myötä.

Nyt olen viimeisilläni raskaana, joka on se ihme, josta mainitsin. Raskausaika on todellakin ollut raskasta. Johtuen aiemmin elämässäni sairastamistani sairauksista, olen ollut fyysisesti kovilla koko raskausajan. Mutta loppusuoralla ollaan ja masuasukki kasvaa ja voi hyvin. Vielä on 24 päivää laskettuun aikaan. Jännittää.
Ajatukset ja kirjuuttelut siis saattaa hyvinkin pyöriä raskauden ja tämän uuden elämäntilanteen ympärillä. Mutta uskon, että mikäli tämä kirjuuttelu nyt tästä jälleen aukeaa, niin muutakin asiaa piisaa.

Että näillä eväillä uutta blogia aloittelen.