Vielä on avuliaita ihmisiä...

Onneksi näin on. 


Tapahtui eräänä päivänä, että ajelin paikalliseen markettiin ostoksille. Aikataulu oli kiireinen. Marketin parkkipaikalle kääntyessä liikennevaloissa edelläni ajaa toinen auto. Suoraan ajavien valot vaihtuu punaiseksi ja kääntyvien vihreäksi. Edellä ajava auto iskee jarrut pohjaan ja pysähtyy. Oma autoni ei pysähdykään kun en osannut varautua äkkijarrutukseen vihreillä valoilla. Vaisto sanoo että käännä auto penkkaan, sillä muuten olisin ajanut tuon "puusilmän" perään. No autoni etuosa on nyt sitten tukevasti lumivallin päällä. Edellä oleva "puusilmä" katselee taustapeilistä ja näkee kuinka ajan penkkaan. Sitten kyseinen"puusilmä" tajuaa, että vihreät palaa ja hän jatkaa matkaansa marketin parkkiin. Minä jään autoni kanssa siihen. Ja autohan ei tietenkään ilman apuvoimia tästä penkasta irtoa. Olen siis jumissa. 


Katselen anovasti ympärilleni, jotta tulisiko joku auttamaan. Autoja menee pitkälti toista kymmentä ohitseni, ne hiljentävät kohdallani, katselevat uteliaina ja jatkavat matkaansa. Ihan kiva. Mitäs nyt teen? Alan soitella tutuille, josko joku pääsisi auttamaan. Okei, eläkkeellä oleva tuttava lupautui auttamaan. Menee tovi ennen kuin hän pääsee. Seisoskelen avuttomana autoni vierellä ja edelleen lähettelen anovia katseita ohikulkeville. Kukaan ei pysähdy auttamaan. Hatutuskäyrä alkaa nousta tappiin.


 Sitten huomaan kun marketin parkkipaikalta lähestyy nuoripari. Kysyvät voisivatko auttaa. Ihanaa, vielä on sittenkin avuliaita ihmisiä olemassa. Yritämme työntää autoa pois penkasta, muttei se liikahdakkaan. Nuoripari jää kanssani odottamaan apuvoimiani. Sitten paikalle ajaa eräs mies, erään ison firman lava-autolla. Voinko auttaa, tarvitsetko hinausapua? hän kysyy. Kiitollisena otan avun vastaan. Näiden kolmen auttavaisen ihmisen avulla saadaan kuin saadaankin autoni pois penkasta. 


Kiittelen nöyränä apuun saapuneita ja tarjoan heille kahvit. Käymme keskustelua siitä miten ihmiset voivat vaan mennä ohitse, kun näkevät apua tarvitsevan kanssaihmisen. Kaikilla on joko omakohtaista kokemusta, tai tutulle on käynyt niin että on jäänyt vaille apua. Ihmettelemme miksi on niin vaikea mennä auttamaan toista, tuntematonta ihmistä. Totean kuitenkin lopuksi, että onneksi teitä ihania ihmisiä vielä on olemassa ja toivotan heille mukavaa päivän jatkoa.