Taiteilua ja downshiftaamista

Aloitin tänään Vop:n taidekurssin. Ensimmäistä kertaa Wilhelmiinan syntymän jälkeen, pariksi tunniksi uppouduin totaalisesti värien ja muotojen maailmaan, maalaamaan. Oli erittäin virkistävää jälleen maalata ja herätellä luovuutta. Juuri jotain tällaista olen kaivannut. Toivon kurssilla oppivani uutta ja innostuvani taas itseksenikin maalaamaan. Ehanaa!


Asiasta toiseen. Katselin A2 keskustelua työpahoinvoinnista. Herätti paljon ajatuksia ja huomasin peilaavani omaa elämääni ja syitä siihen miksi olen nyt tässä. Olen myös miettinyt tulevaa. Ohjelmassa puhuttiin, muodikkaasti, downshiftaamisesta. Huomasin, että omat valintani ovat juuri sitä. 


Itsehän uuvuin työhöni, enkä ole halukas palaamaan siihen oravanpyörään. Oma arvomaailmani  ei enää sopinut työni vaatimuksiin ja ahdistuin. Ahdistaa ajatuskin palaamisesta vanhaan työpaikkaani. Olen miettinyt vaihtoehtoja ja olen päätynyt ajatukseen, joka vielä vaatii tietenkin pohdintaa ja arviointia. Mutta haaveilen siitä, että heinäkuussa kun vanhempainvapaani loppuu, jäisin hoitovapaalle ja jatkaisin opiskelujani. Ohjaustoiminnan artenomin opiskelunihan jäi alkutekijöihinsä, kun sairastuin. Ensi syksynä, toivon pystyväni opiskeluja jatkamaan, aikuisopintojen muodossa ja olemaan Wilhelmiinan kanssa kotona. 


Kun viimein olen saanut kokea äitiyden ihanuuden, haluan rauhoittaa elämääni. Haluan kasvattaa lastani kotona ja olla mahdollisimman paljon läsnä hänen elämässään. Tätä tietenkin aikansa ja kun, joskus saan opiskelut päätökseen, haaveena olisi oma toiminimi/yritys.


Joudun toki luopumaan paljosta, mutta pärjään pienemmälläkin. Ja jos se on onnellisuuden hinta, niin olkoon sitten niin. =)