Oma aika?

Viime päivinä on mietityttänyt oma aika. Onko minulla tarpeeksi omaa aikaa, mistä/ missä/ miten lataan akkujani. Välillä kun tuntuu, että sitä hautautuu muiden ihmisten toiveiden, tarpeiden ja ajankäytön alle. Ja sitten tuntuu ettei sitä omaa aikaa ole, tai se on se mitä jää jäljelle muitten tarpeiden jälkeen. Ja se ei ole paljon se.

Olen kuitenkin tietoisesti tehnyt ratkaisuja, jotka antavat minulle ihan omaa aikaa. Kirjoittaminen on minulle tärkeää ja tästä syystä ilmoittauduin syksyllä Vop:n eräälle kirjoittaja-kurssille, niin kai voisi sanoa. Tämä ryhmä on ollut antoisa ja toivon pystyväni jatkamaan mahdollisimman pitkään. Osa kurssista jää eittämättä käymättä, sikäli kun synnytän likelläkään laskettua aikaa. Se surettaa jo nyt. Tämä 1 ½ tuntinen oma aika on tullut tarpeeseen.
Lisäksi minulla on muutama muu ihan oma juttu missä käyn viikoittain. Omaa aikaa yritän ottaa myös kirjoittamiseen.

Nyt kun elämä muuttuu, ihan näillä näkäräisillä, on mieltä askarruttanut entistä enemmän oma aika. Masuasukkihan on sitten jatkossa prioriteetti numero yksi. Lapsen vuorokausirytmi määrittää hyvinkin pitkälti oman ajan käytön. Mikäli sitä omaa aikaa löytyy. Kyse lienee organisoinnista, rajojen asettamisesta, sekä itselle että kanssa ihmisille ja ennen kaikkea pitää oppia kuuntelemaan itseä ja omia voimavaroja. On opeteltava lepäämään silloin lapsi nukkuu jne.

On tämä vaan mieletöntä astua tuntemattomaan, omassa elämässä, ja luottaa siihen, että kyllä kaikki järjestyy.

Että ajankäytön mietiskelyä tällä kertaa...