Irtiotto, eroahdistus ja oma aika

Minulla on nukkumisvaikeuksia. Nämä univaikeudet eivät ole uusi juttu, en ole nukkunut kunnon yöunia ainakaan vuoteen. Wilhelmiinan syntymän jälkeen unet ovat jatkuneet katkonaisina. Ja vaikka minulla olisi mahdollisuus nukkua( isäntä kun valvoo vuorollaan), niin en silti saa nukuttua. Insomnia vaivaa minua. 


Niinpä eilen, repäisin itseni irti kotoa ja hipsin illan suussa, hyvän ystäväni luo, yökylään. Isäntä jäi Wilhelmiinan kanssa kaksistaan, viettämään laatuaikaa. 


Mahdollisuus nukkua. Ihanaa. Ensimmäistä kertaa olin yön poissa kotoa, sitten Wilhelmiinan syntymän. Eroahdistus valtasi jo ennen kuin ehdin päästä perille. Töitä sai itsensä kanssa tehdä, etten lähtenyt takaisin kotiin. Ikävä oli huutava. Mutta päätin vaientaa sen äänen.

Ulkoilimme ystäväni ja hänen koiransa kanssa, söimme hyvän iltasen ja höpöteltiin ystäväni kanssa, tein itselleni manikyyrin ja luin, erittäin hyvää, kirjaa, kunnes uni tavoitti. Tosin helpotin unen tulemista nukahtamislääkkeellä. Nukuin yöni melko hyvin. Varovainen toteamus, sillä heräilin muutaman kerran yön aikana. Mutta olen levännyt. Ihanaa. Aamulla kyllä ensi töikseni, soitin kotiin. =)


Aamu jatkui rauhalliseen sävyyn. Keittelin aamukahvit, luin päivän lehden, siis heräilin aivan rauhassa. Sitten pakkailin tavarani ja siirryin taidekurssin maailmaan. Tänään maalasimme asetelmia. Loppuajasta alkoi jo tuli persuuksissa poltella, sen verran kova ikävä ja kiire kotiin oli. Mutta olihan kiva tulla kotiin, missä ihana tyttäreni otti minut hymyillen vastaan. 


Univelkaa vielä jäi, mutta jos aina välillä ottaisin itselleni aikaa ja saisin nukuttua, olisin varmasti parempi äiti ihanalle tyttärelleni. Sillä voimia tämä äitiys vaatii. =)