Sellanen päivä...

Pakko on ihailla pientä iloista Wilkkua. 


Aamu alkoi varhain ja liikkeelle kohti Tamperetta lähdettiin jo klo 07 aikaan. Olin puhunut jo eilen Wilkulle, että aamulla lähdetään sairaalaan Tampereelle ja kerroin myös että tädit vähän  tutkii ja käydään lääkäritätiäkin moikkaamassa. Kun matkalla pysähdyttiin huoltoasemalle pikaisesti ja jatkettiin heti kohta matkaa, meinasi Wilkku hermostua kun ei oltukkaan vielä sairaalassa. =) 


Kun päästiin perille, n.10 min sisään kaksi hoitajaa ja lääkäri laittoi Wilkulle kanyylin kyynärtaipaiseen ja käsi lastoitettiin, jottei pääse koukistamaan kättään. Tyttö löyhästi kapaloitiin syliini ja tulihan siinä itku kun kanyyli laitettiin, mutta kun se oli paikoillaan, pian loppui itkukin. Kanyylin kautta otettiin useita putkiloita verikokeita ja sitten Wilkulle tehtiin jokin hormonirasituskoe. 20 min ja 40 min kuluttua otettiin uudet putkilot näytteitä ja sitten kanyyli otettiin pois. Reilun tunnin Wilkku oli kanyyli ja lasta kädessään ja uskomattoman iloisena vaan leikki ja piirteli odotustilassa.  Wilkku sai kolme tarraa allergiaseuranta vihkonsa kanteen, johon olemme sairaalareissuilta jo aiemminkin kerätty tarroja, ja se olikin se porkkana, jolla saatiin tyttö suosiolla näytteitä antamaan leikkien lomassa.  Jopa itse muistutti kesken näytteenoton hoitajaa, että "tajja". =) 


Sitten meillä oli pari tuntia "luppoaikaa", käytiin ajelulla ja Wilkku nukkui autossa pienet tirsat. Matkalla takaisin sairaalaan, poikettiin kaupassa ja kerroin Wilkulle, että sitten mennä takaisin sairaalaan. Tyttö tokaisi iloisena" mennään sitte saijaalaan takaisin, saat piijtää". 


Tytöllä on asennetta! 


Lääkärikäynti hiukan selkisti asioita, mutta mitään selvyyttä tilanteeseen ei vielä tullut. Tulokset tämän päiväisistä kokeista tulee muutaman päivän sisällä ja lääkäri sitten katsoo ne ja ilmoittaa meille kirjeitse, miten jatkohoito tapahtuu ja missä. Mikäli kokeiden tuloksissa on jotain, jatkohoito tapahtunee TAYS:ssa, ilmeisesti sitten otetaan pään magneettikuvat ja sen sellaista. Mutta jos kokeiden tulokset ei anna viitteitä mistään, niin jatkon seuranta tapahtuu Hämeenlinnassa. Siispä ei mitään varmuutta ja faktaa vielä. Ja voi olla ettei tulekaan. 


Hirmu reipas oli Wilhelmiina ja äiti on todella ylpeä tyttärestään. Nyt vaan odotellaan. 


Ans kattoo... 

Nonniin...

...väsymyksenkin uhalla, kirjuuttelen nyt, yömyöhällä.

Minulla on ollut useampana iltana, nukkumaan mennessä valtava into kirjuutella. Päässä on pyörinyt jos jonkinsorttisia aatoksia, koskien päivittäisiä kommeluksia, elämää yleensä, maailmalla tapahtuneita ja kulttuuria jajajajaja.... 

Vaikeuksia kirjoittelemisen kannalta on aiheuttanut talossa tehtävä putkiremontti, jonka mukanaan tuoma desibelitaso on ajoittain lähes sydämmenpysäyttävää, aivot jäädyttävää, ärsyttävää, häiritsevää ja aivan liian KOVAA. 

Voitte vaan kuvitella, miten hyvin Wilkku nukkuu päikkäreitään. Joinain päivinä on pidempiä "hiljaisia" hetkiä jolloin tyttö saa nukuttua kunnon päikkärit, mutta esim. tänään nukkui ehkä n. 15 min.  Eli ei sitä aikaa kirjoittamiselle muutenkaan olisi, paitsi näin yöllä. 

No nyt uhmaan ohimoilla jyskyttävää särkyä ja väsymystä ja kirjoitan hiukan.

Saatiin aika TAYS:iin. 5.9. Just joo... Minäpä se sitten soitin sinne eilen ja esitin toiveeni päästä aikaisemmin, koska Wilkun tilanne on mikä on. Sain ilon keskustella, elämään/työhönsä kyllästyneeltä ja "lomat on vielä pitämättä" fiiliksellä varustautuneelta kuulostavan, henkilön kanssa. Kysyin josko 'olisi mahdollista, että meille soitettais jos tulee peruutuksia, voitaisiin nopeallakin varotusajalla tulla?' Tympeä vastaus kuului " kyllähän te nyt ymmärrätte,että jos minä otan tänne pöydälle roikkumaan näitä nimiä kymmenittäin, niin johan meidän työaika menee vaan ihmisille soitteluun." jnejne... Ja sitä rataa.. Oli jälleen kerran sellainen 'hampaiden kiristysolo' puhelun jälkeen. Jäi sellainen fiilis, että pakko kait se on odotella sinne syyskuulle. Niin ja se syyskuun aika oli vielä erikoistuvalle lääkärille, joka on saatu auttamaan ruuhkan purkamisessa.... Grrrr...

No eniveis, kannatti soittaa ja jopa kiristelläkin, kun tänään sain puhelun samaiselta hoitajalta, joka ilmoitti tämän viikon torstaille tulleesta peruutuksesta. Ilomielin otin ajan vastaan. Ja päästään ihan kokeneelle endokrinologian erikoislääkärille. Menemme siis torstaina Taysiin päiväksi lisätutkimuksiin. Jännittää vähän, toisaalta olen hyvin iloinen, että päästään näin pian, toiveikaskin on olo, josko saataisiin selvyyttä Wilkun tilanteeseen. Siispä päivän ylimääräinen positiivisuuspläjäys kiteytyi tässä.

Tuo ihanainen tyttöseni kyllä jaksaa hämmästyttää minua päivittäin. Wilkulla on aivan uskomaton muisti. Tyttö on 1v8kk, (muuten tänään) ja muistaa jo useamman viikon takaisia tapahtumia ja asioita. Niistä sitten höpötellään iltaisin ennen nukkumaanmenoa. 

Kuten kun olimme viime viikolla eräällä kotieläinpihalla käymässä, nähtiin hevosia, lampaita, pupuja,  kanoja jne.. Siellä oli puhetta kuinka olen joskus ratsastanut, Wilkku oli sylissäni, mutta hyvin keskittynyt seuraamaan lähellä olevia, hiukan pelottaviakin, hevosia. Kun illalla käytiin yöpuulle alkoi senpäiväinen höpötys. Höpötteli mitä kaikkia eläimiä oltiin nähty, mitä ne eläimet teki ( puput pötkötteli, heppa innostu kova$ti hiinumaan jne...)

Sitten... " Äiti jossus rassastanu, Miina jossus rassastanu" Minä siihen että, et kai sinä vielä ole ratsastanut? Haluatko mennä ratsastamaan ?  " Wilkku siihen "haluan!"  Minä "no mennään yhdessä sitten kun olet hiukan isompi tyttö, äiti tulee sinun kanssa ratsastamaan, jos haluat".  Wilkku " Joo, ihan kohta pääset" (hän puhuu itsestään toisessa persoonassa)  !!!!! 

Hih... 1v.8kk!

 Joku aika sitten hän puhui illalla että " äiti käy joskus asioilla, mutta äiti tulee aina takaisin. Äiti ei koskaan jätä sua"

 Olin aiemmin päivällä sanonut Wilkulle, joka jäi hoitajan kanssa kotiin kun kävin asioilla, että äiti käy vaan ja äiti tulee takaisin pian. Sanoin myös että äiti ei sua koskaan jätä, äiti tulee aina takaisin.

.... Huoh .... 

Minkähänlaisista asioista me keskustellaan hmmmm vuoden päästä? Niin tosiaan Wilkku puhuu todella paljon ikäisekseen.... ymmärräthän....... Todella paljon! =) Ei hiljaista hetkeä ole, paitsi kun hän nukkuu. Jos Wilkku ei puhu, hän laulaa.  Ja jos ei mikään laulu tule mieleen, niin hän laulaen kertoilee mitä puuhaa, tai mitä äiti puuhaa.... =)

No juu... Ihana rakas pieni <3 

Nyt alkaa aatos harhaileen siihen malliin et lopetan tältä erää... Palaan  astialle jahka hetken itselleni saan... 

Ps. erheet ja virheet pistän väsyn piikkiin... =)